Arkisto | syyskuu, 2012

Omenaa ja kanelia aamuun

23 syys

Ihanaisen syksyinen aamu aamusmootia myöten! Pari omppua, pala inkivääriä, kanelia, kardista, pari rkl chia-hyytelöä, pari taatelia, (1 tl ashwagandhaa ja 1 rkl tocoa sekä kookosjauhoa) ja vettä/manteleita.. namnam. Ja entistä namimpaa tuli kun ihan kuvausta varten ropsautin sekaan vähän eilen tekemääni (ja postaamaani) mysliä! Autuus!

Päivä näyttää harmaimmalta aikoihin, mutta mulla on loma ja painelen kohta intoa puhkuen salille! Reppuun kamppeet ja uusi treenilehti, matkalla ehkä vähän myysausta suosikkikahvilassa cappucinon verran niin nousee rauta entistä paremmin 😉

Varasin myös pedikyyrin huomiseksi, luksusta! Vaelluksesta meinaa aina mennä kesän aikana varpaat kovettumille, jotka on lopulta ihan arat. Kokemuksesta tiedän jo etten tarvitse lääkäriä ja voiteita vaan kunnon pedikyyrin josta kävelen ulos vauvanpehmein jaloin! Kotikonsteilla (lue: raspi ja rasvat) olen selvinnyt kesän yli, mutta nyt tarvitaan se kunnon hoito kauden lopuksi. Ja sen jälkeen pystynkin sitten ottamaan taivaallisen jalkahieronnan… ❤

Mainokset

Syksy keittiössä

22 syys

Villasukat, huppari, lämmin uuni sohvan vieressä, pimenevä syysilta ja hyvää musiikkia. Unohtamatta reissusuunnittelua internetin ihmeellisessä maailmassa. Ei hassumpaa, aloitin myös pitkän loman kuten joka syksy. Talvikautta odotellessa.

Sesonkimarja on puolukka. Puolukkapuuro eli marjapuuro oli lapsuuden inhokkiruokia, mutta kuten niin monen muunkin ruoan kanssa, suhde siihen on muuttunut kovasti vuosien lisääntyessä. En tiedä miten perinteinen normiversio valmistetaan, sillä ensimmäinen omatekoinen oli tämä raakatuotos:

Puolukkapuuro

Muutama desi idätettyjä tattarinjyviä

sopivasti puolukkaa

Ripaus suolaa ja kanelia

Hunajaa maun mukaan

Hurruuttele blenderissä pehmeäksi puuroksi ja lisää tarvittaessa hieman vettä tms. nesteeksi, myös liraus kookosöljyä maistuu hyvälle.

Tarjoa sellaisenaan, mantelimaidon kera tai vaikka jugutyyliin hampunsiemenillä tai myslillä.

Myslistä puheenollen, tänään valmistin uutta rouskuvaa versiota. Sekoitin mulpereita, tattarihiutaleita, siemensekoitusta (mm. auringonkukansiemeniä ja kurpitsansiemeniä), rusinoita, amaranttipopseja, taateleita ja 1/2 dl kookosöljyä pellille. Uunitus 125 C joku puoli tuntia ja ihanan rapsakka mysli on valmis nautittavaksi ja purkitettavaksi!

Samalla uunin käytöllä valmistui vielä toinenkin syysherkku, toffeinen omenapiiras muunneltuna eräästä viime aikoina löydetystä Outin huippureseptistä. Painelin pikkuvuokiin kanelilla ja kardemummalla ryyditettyä Blondies-taikinaa, esipaistoin vartin, ja lykkäsin päälle kanelilla, hunajalla, neilikalla ja kardemummalla maustettuja omenakuutioita. Seassa oli myös vähän hampunsiemeniä ja cashew-rouhetta. Toinen vartti, päälle kermavaahtoa, kookosmaitoa tai vastiketta ja ääntä kohti!

Syksyiset pikkupiiraat

Limekaakku

15 syys

Syksyisenä päivänä kaipasin jotain kesäisen pirteää herkkua. Tämän pirteämmäksi ei muutu, ja upposi hyvällä ruokahalulla kavereille ja myös miehekkeelle joka on tyrmännyt aiemmat avokadokakkuni täysin 😉 Nyt ei tiennyt eikä arvannut ainesosia ollenkaan…

Pieneen irtopohjavuokaan:

 

Pohja:

Luomupähkinöitä mieltymyksen mukaan n. 2 dl

Rusinoita tai taateleita desin verran

Ripaus suolaa sekä 1/2 tl vaniljaa

Surauta teharissa muruksi, maista! (suola antaa ihanan aromin joten lisää tarvittaessa)

 

Täyte:

2 avokadoa

2 limen mehu

1 dl kookosmaitoa

1/2 tl vanilja, ripasu suolaa

1/2 dl hunaja tai agave (ja ehkä vielä pari tippaa steviaa)

(2 rkl Tocotrienols)

1/2 dl sulaa kookosöljyä (ei pakollinen, mutta hyydyttää kakkua hieman nopeammin, itse tein ilman ja annoin olla seuraavaan päivään)

Maistele ja säädä makeus mieleiseksi, riippuu paljon myös limen ja avokadon koosta millainen suhde tulee. Maku on joka tapauksessa ihanan kirpsakka! Toco on täysin vapaaehtoinen, limen maun alle voi helposti peittää melkein mitä vain superia herkkumuodossa 🙂 Kakku säilyy jääkaapissa useamman päivän.

Lumisen päivän kohkailuja

13 syys

Tänään oli kovin talviset olosuhteet vuorella tarpomiseen 🙂 Kuva kertoo kaiken tarvittavan, korkeutta siinä on 1800 m. Kylässä sen sijaan sataa vettä tasaiseen tahtiin. Mutta ei huolta, ei se talvi vielä jää Alpeillekaan, viikonlopuksi on luvattu milteipä shortsikeliä.

Sateinen ja luminen päivä saa viihtymään ulkoilun jälkeen erityisen hyvin sisällä ja hellan vieressä! Käytin ensimmäistä kertaa linssejä itse, ja niistä osa päätyi tomaattiseen pataan, osa itää vieläkin astiakaapissa. Täytyy tunnustaa että se miksi ylipäätään käytin linssejä, johtui vahingosta. Luulin liottavana kuivia kikherneitä.

Joo, en siis tunne kumpaistakaan järin hyvin, mutta kuitenkin jokin sanoi päässäni katsellessani kattilassa porisevia linssejä, etteivät ne olleet kikherneitä. Erehdyin luulemaan pakkauksen italiankielistä etikettiä muuksi kuin mitä se oli 🙂

Porhalsin kauppaan pyörällä tukka putkella ostamaan kikherneitä, jotta pystyin kokeilemaan Outin nerokasta reseptiä kikherneistä tehdyistä Blondies-paloista. Tokihan sitäkin oli sovellettava hiukan, koska makuhermoni tunnistivat valmiissa tuotteessa heti pullan aromin! Pyyhkäisin päälle kanelia ja kaardemummaa, ja avot; korvapuusti! Pieni sipaisu kookosöljyä (tai miksei vaikka ehtaa voita) ei myöskään pahenna lopputulosta. Outin kuvat ovat niin kauniita että hädin tuskin kehtaan jakaa omiani, mutta tässä yksi otos. Ja seuraavalla kerralla tuunaan nämä palaset jo valmiiksi jokseenkin pullamaiseen muotoon…

Koska pyörittelin kikherneitä, jatkoin seuraavana hummukseen, ensimmäistä kertaa sitäkin.

Resepti löytyy täältä, ja vallan hyvää tuli!

Lisäksi niistä liotetuista vahinkolinsseistä valmistui hyvä pataruoka. Heittelin sekaan mututuntumalla mausteita, yrttejä ja loput sekä pekonista että salamista jotka kaapissa oli viikonlopun jäljiltä. Sitä lähden kohta aterioimaan. Kuvaa en laita, koska linssi ei ole mikään esteettisyyden perikuva…

Jälkkäriksi saattavat maistua vaikkapa nämä ihanuudet, joissa tällä kertaa mukana myös muikea musta mulperi! Siitä saa kirpakkuutta, tavallisesta mulperista taas toffeemaisuutta!

Vanoffe

Basta Carbonara

5 syys

Oih, uusi makuhermoja hivelevä suosikki syntynyt sarjassa ”helppoa ja nopeata, erityisen hyvää ns. roskaruokaa himoitessa”!

Hyvempi versio klassikosta, aineksina bataatti, kookos ja pekoni.

Basta Carbonara

Bataatti  esim. kuorimaveitsellä suikaleiksi. Pannulle reilusti hyvää kookosöljyä kevyeen paistamiseen. Mausteiksi maun mukaan suolaa ja mustapippuria. Sekaan reilu luraus kookosmaitoa ja joku desi pekonia, itse käytin ilmakuivattua paikallista tuotantoa kuutiomuodossa, joku parmankinkun tyylinen hieman savunmakuinen antaa parhaan aromin!

Parmesaania päälle ja salaattia viereen, nauti!

Ihana syksy

4 syys

Olen lukenut viime aikoina mm. eri blogeista paljon omiin ajatuksiin liittyviä juttuja. Käsittämättömän tehokkaita ja yksinkertaisia juttuja. Olen alkanut keskittyä ajatusteni aktiiviseen suuntaamiseen siihen mitä todella haluan, pienten juttujen huomioimiseen ja arvostamiseen, niitten varsinaiseen hehkuttamiseen ainakin mielessäni, tilaisuuden tullen myös vaikkapa kaverille. Keskittynyt siihen, etten takerru tylsiin ajatuksiin ja fiiliksiin, vaan päästän niistä irti mahdollisimman nopeasti. Ja voi että mikä vaikutus sillä on, taakka harteilla vähenee kummasti!

Konttorini on vuoret, joten kauniita asioita arjessa on loputtomasti, siis aivan käsittämättömän älyttömän paljon, suorastaan ylitsevuotavasti. Siksi siihen jossain vaiheessa on tullut miltei ähky, tiedättekö, tietynlainen turtumus, varsinkin koska kuulen asiakkailta joka viikko samat kommentit jotka kaipaavat aina sitä mukanaihastelua, vaikka itselleni maisema on tuttuakin tutumpi. Sanon aina kysyttäessä, että maisemiin tottuu, muttei tietenkään kyllästy. Joo, tottuu huikean kauniiseen ympäristöön, ja kärjistetysti ”mikään muu ei tunnu enää miltään”. Puhuimme tästä juuri Islannissa. Islanti vaikutti minut erikoisuudellaan, maisemilla jollaisia en ole koskaan aiemmin nähnyt. Moni paikka ei tee samaa enää Alppien ollessa oma koti, koska rima kohoaa!

Nyt olen kuitenkin päässyt takaisin jonkinlaiseen kuherruskuukauteen katsomalla tutun ympäristön yksityiskohtia uusin silmin. Toivon pystyväni soveltamaan tätä ajatustekniikkaa myös omaan parisuhteeseen.

Silmät on avattava säännöllisesti myös sille kaikelle tutulle. Ettei vaikkapa kulje laput silmillä maailman kauneimmassa konttorissa. Hiljakseen paikalle hiipivä syksy tuo erityistä ihanuutta maisemiin, on taas kiva kaivaa villasukat ja pörröiset villapaidat esiin. Sohvan nurkassa fiilistely kynttilänvalossa ei ole sekään huono pimenevien syysiltojen viihdyke…

Ihanaa ruska-aikaa, muistakaa liikkua luonnossa!